RANCH DUNKEL VUOHET

Toiveena omia lemmikkivuohia
Olemme miettineet ja pähkäilleet vuohien hankkimista laumaamme jo jonkin aikaa. Ajatus omista, lypsävistä kutuista lähti jo vuosia sitten, mutta varsinainen realistinen haaveilu pääsi vauhtiin vasta seuraavana vuonna. Lopilta olimme jo aivan vakuuttuneita että vuohia on aivan pakko saada, ja luimme läpi paljon vuohikirjallisuutta. Edelleen mietitytti miten vuohet tulevat toimeen lampaidemme kanssa ja saatuamme paljon arvokasta tietoa useilta eri kasvattajilta ja harrastajilta päädyimme siihen, että meidän kannattaa hankkia vuohet aivan pieninä kileinä ja ilman sarvia. Ja jos mahdollista niin valita vielä sellaiset kilit, jotka ovat tosi kilttejä luonteeltaan. No, tässähän sarkaa kerrassaan, useilla vuohilla on sarvet ja mitä siitä luonteesta nyt osaa sanoa aivan pienenä kilinä? Kuitenkin päätimme että kaksi vuohta meille tulee ja pyrimme noudattamaan kaikki saamiamme ohjeita mahdollisimman hyvin.

Syksyllä etsimme käsiimme muutamia hyviä suomenvuohien kasvattajia ja jäimme kililistalle odottelemaan kuttukilejä syntyväksi. Luimme läpi Uman vuohikirjan ja tutustuimme vuohilehtiin sekä surffailimme vuohisivuilla Internetissä.

Talvella syntyi useita vuohia niille tiloille, joilta halusimme omamme hankkia, mutta väärää sukupuolta tai sarvellisia. Vihdoin seuraavana keväällä saimme tiedon että nyt olisi kuttukilejä saatavilla, nupoina ja tai nupotettuina, mutta matkaa oli liian paljon... Emme halunneet matkustaa uusien kilien kanssa koko päivää ja jäimme vielä odottamaan kilien syntymistä lähemmäksi meitä.

Huhtikuussa saimme sitten kauan odotetun yhteydenoton länsirannikolta, maitotilalta. Tämä olikin se tila jota olimme katselleet hieman "sillä silmällä" sillä jos kyseessä on jo maitotila, niin olisi odotettavissa että meidänkin kileistä tulisi aikanaan hyviä lypsäjiä. Toukokuun alussa lähdimme sitten matkaan, tarkoituksena oli tuoda kotiin kaksi kuttukiliä.

Uudet kuttukilit
Saavuimme upealle vuohitilalle ja aivan silmät ymmyrkäisinä ihmettelimme niitä upeita eläimiä... sekä pieniä kilejä. Näistäkö sitten pitäisi osata valita omat vauvat? Tuntikausien pähkäilyn ja ihmettelyn jälkeen sekä vuohiin tutustumisen jälkeen päädyimme sitten kahteen nuoreen kuttukiliin. Kasvattajan antamat nimet olivat Jauho ja Jatta mutta me muutimme ne Liljaksi (ihana valkoinen pikkulikka) sekä Lydiaksi (ujo, kaunis harmaa pikkulikka). Saimme mukaan roppakaupalla ohjeita, vuohenmaitoa, maidonvastiketta sekä muuta ihanaa, kuten juustoja ja rahkaa ja muuta herkkua ja uskoimme että pärjäämme näiden kahden nuoren kanssa. Lydia on syntynyt 18.4. ja Lilja on syntynyt 2.5. eli oli meille lähtiessään tosi nuori.

Uudet, maailman ihanimmat kilit lastattiin automme kyytiin 4.5.. Kiitos Riitalle maailman söpöimmistä ja valloittavimmista tyttökileistä! Kotimatka sujui tosi hienosti, tytöt makoilivat koirahäkissä ja varmaan ihmettelivät maailman menoa. Saavuimme kotiin myöhään illalla ja likat otettiin sisälle yöksi. Maitoa juotettiin heti tuttipullosta ja siitä se yhteiselo sitten lähti. Aamulla likat pääsivät omaan pieneen aitaukseensa ja voi sitä elämän riemua! Ruohoa, ihanaa! Kanoja, ihanaa! Koiria, ihanaa! Kissoja, ihanaa! Kaikki oli vallan ihanaa ja likat potkivat ilmaan ilopotkuja. Maitoa syödään viisi kertaa päivässä tuttipullosta, lisäksi Lydia oppi heti juomaan vettä kiposta ryystäen. Yöt vietetään sisällä pesuhuoneessa patjojen ja pyyhkeiden päällä mammien, päivät ulkona vielä omassa pienessä aitauksessa. Kunhan tytöt kasvavat niin ne pääsevät isoon aitaukseen lampaiden kera.

Kesällä
Ensimmäinen kesä on mennyt heinäkuuhun saakka vallan hienosti. Vuohet ovat hiljalleen kasvaneet ja "luonnonnupo" Lilja on kasvattanut itselleen hienot sarven alut. Korvamerkitkin saimme käännettyä oikealle puolelleen korvan taakse kevään aikana, kun pienten korvat olivat vielä tosi pehmoiset.

Lilja ja Lydia syövät edelleen maitoa tuttipullosta, mutta ruoho, kaura ja muu rehu maistuu jo myös. Tytöt nukkuvat nyt yöt ulkona, lampaiden kanssa. Päivät hillutaan lampaiden kanssa samassa aitauksessa ja joskus myös aitauksen ulkopuolella... Vuohet kun eivät näistä rajoista niin perusta. Useita kukkia, ruukkukasveja, havukasveja sekä muuta kivaa on päätynyt vuohien suuhun kesän aikana, ja kurittomat vekarat hilluvat milloin missäkin. Bravuurina on kiipeäminen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten lampolan katolle, terassin pöydälle ja saunan lauteille! Kun tytöt sitten ajetaan takaisin aitaukseen on usein seurauksena karkaaminen saman tien uudelleen. Usein tytöt kannetaan aitaukseen takaisin ja sitten pitää antaa jotain herkkua, jotta mieli ei heti veisi pahantekoon.

Odotamme innolla millaisia vuohia Liljasta ja Lydiasta aikuisena kehkeytyy!

Syksyllä
Liljasta ja Lydiasta on sukeutunut oikein mukava ja vilperttimäinen kaksikko. Vuohet hilluvat missä haluavat, milloin haluavat ja ainoastaan vuohipaimeneksi kehkeytynyt Pingo-koiramme saa pidettyä tämän kaksikon jotenkuten aisoissa. Vuohien mielipuuhaa on kissanruuan syöminen, kukkaistutusten harventaminen, pöydille kiipeileminen ja kaikenmoinen puuhastelu, mitä nyt mieleen tuppaa juolahtamaan.

Ruokana maistuu pääasiassa laitumelta löytyvät kasvit, ruoho, vesakko yms. sekä kaura, rypsi ja muu kuivarehu mitä eteen tarjoillaan. Näkkileipä on tyttöjen erityisherkku, samaten kissojen Latz-purkkiruoka. :o) Kissan ruokaa ei varsinaisesti vuohille koskaan tarjoilla, tytöt löytävät sen ihan itse kissojen ruokapaikalta... Samalla suuhun sujahtaa vaikka kuivattu possunkorva tai lohen nahka... nami nami! :o)

Päivät Lilja ja Lydia viettävät isolla laitumella lampaidemme kanssa, sulassa sovussa. Iltaa kohden lampit ja vuohet pökkivät hieman toisiaan ja juoksevat kilpaa, potkien takajalkoja ilmaan. Lydia ei ole vielä koskaan käyttänyt sarviaan vihaisesti muita kohtaan ja toivomme että näin on myös jatkossa. Enemminkin pomolampaamme Ida pökkii vuohia päähän, kertoen näin että kuka se pomo on. :o)

Odotamme innolla tuleeko tyttösistä neitsytlypsäjiä vai pitääkö daamit ensin astuttaa jollakulla komialla suomenvuohella. Tämä on edessä kuitenkin aikaisintaan ensi vuoden syksynä, ensin vietetään pitkä ja ruusuinen lapsuus ja nuoruus.

Oheisessa Halloween-kuvassa Lilja-vuohi köllöttelee olohuoneen ikkunamme takana, terassin pöydän päällä, kynttilöiden ja kurpitsojen keskellä. Lilja karkaa aitauksesta usein juuri tuohon terassin pöydälle köllimään ja katselemaan elämään kotona ikkunan takaa. Eikös vaan olekin kaunis sarvipää!

Syyskesällä
Upeat vuohemme lypsävät herkullista vuohenmaitoa kahdesti päivässä! Lydiasta on kesän aikana sukeutunut oikea maitokone, tyttö lypsää helposti 2,5 - 3 litraa päivässä, joka on astutettujenkin vuohien mittapuussa hurja määrä! Lilja lypsää vähemmän, sellaiset 0,5 - 1 litraa päivässä. Lilja ja Lydia ovat erittäin kilttejä, mutta itsepäisiä, erittäin uteliaita ja meneviä tyttöjä. Molemmat daamit tulevat mielellään tervehtimään vieraita, tulevat mukaan ruokkimaan ja huoltamaan koiria, ovat kiinnostuneita joka asiasta mitä Ranch Dunkelilla tapahtuu ja tämä on sekä hyvä että joskus hieman ärsyttävä asia. :o) Joka paikkaan on pakko tunkea mukaan. :o)

Liljan sarvet alkoivat olla ongelma kesän aikana, joten ratkaisimme sen laittamalla sarvien päihin pallot. Nyt Lilja ei pääse edes pahalla päällä ollessaan kiusaamaan lampaitamme ja ratkaisu oli helppo ja Liljalle täysin kivuton.

Mietimme pitkään mitä tekisimme Liljan huonon maidontuotannon kanssa. Lisäksi mieli tekee lisää vuohia... Ratkaisimme ongelman hakemalla elokuussa Liljalle ja Lydialle sulhon! Pieni vuohipukki haettiin kotiimme samaiselta upealta maitotilalta mistä Lilja ja Lydiakin ovat kotoisin. Kyseessä on aito suomenvuohi ja nimeksi herralle tuli Ukko-Pekka. Pukki Ukko-Pekka saapui Ranch Dunkelille elokuisena tiistai-iltana 25.8. Alku on ollut hieman vaikea, sillä lampaat pelkäsivät Ukko-Pekkaa ja vuohet lähinnä halusivat puskea sen pois joka paikasta. Mutta jo päivän aikana tilanne on muuttunut paljon ja Lydia-vuohi on ottanut Ukko-Pekan kuin omaksi pojakseen ja suojelee sitä ja näyttää sille missä on parhaat ruoka-paikat, missä suolakivet ja missä on parhaat lepopaikat. :o)

Kiitos Riitalle mitä suloisimmasta pikku pukista, katsotaan millainen vintiö tästä kasvaa... :o)

Kevättalvella ensimmäiset kilit syntyivät
Kevättalvella Ukko-Pekan kosiskelut tuottivat tulosta ja aivan huhtikuun alussa Lilja-vuohemme synnytti kaksi kiliä. Ensin syntyi kuttukili Lumikki ja kohta sen jälkeen pukkikili Gustaf. Kilien isä on oma pukkimme Ukko-Pekka. Tapahtumaa varten lampolaan/kuttulaan rakennettiin karsina, jossa kilejä ja kuttuemoa pidetään muutaman päivän ajan. Kilit ovat niin pieniä, että tapaturmavaara on suuri. Tästä syystä kilejä tarkkaillaan ympäri vuorokauden.

Linkeissä alla YouTube-video kilien syntymästä. Videossa esiintyvät kuttuäiti Lilja, kuttukili Lumikki, kuttukili Gustaf, eläintenhoitajana Jonna Dunkel, yleisössä Lyydia-kuttu, maatiaiskissat Raimo ja kumppanit, suomenlampaat Helinä ja kumppanit, ääniraidalla maatiaiskukko Kapteeni ja kanalauma, koirat ym.

Kuvia vuohista näet alla olevien linkkien kautta. Klikkaa linkkejä.

Kuttukilit Lilja ja Lydia, nouto kotiin, kuvia vuohitilalta sekä kotoa 4.5.-6.5. >>

Kuttukilit Lilja ja Lydia lounastauolla 8.5. >>

Vuohia, lampaita, kanoja ja hurja rottakoira Pipari 3.7. >>

Farmari-messuilla Lahdessa 4.8.: lampaita, vuohia, lehmiä, possuja, traktoreita sekä SM-kisat lampaankerinnässä >>

Talvisia kuvia Ranch Dunkelilta, vuohia, lampaita, kanoja ja kissoja 23.1. >>

Vuohipukki Ukko-Pekka 24.8. >>

Elämää Ranch Dunkelilla 21.10. >>

Kuttukili Lumikki ja pukkikili Gustaf syntyvät 1.4. >>

Liljan uusin harrastus talvella: rekkoihin kiipeily pihallamme! :o)

Videoita vuohista näet alla olevien linkkien kautta. Klikkaa linkkejä.

Mihin vuohenmaitoa voi käyttää?

Ruokajuomana, kahvikermana, ruoanlaittoon ja tietysti vuohenjuustoon!
Tähän on tulossa joukko hyviä reseptejä kunhan Jonna (emäntä) ehtii ne tänne kirjoittaa.

Mikä avuksi vuohien lypsämiseen?

Vuohia voi lypsää käsin, alipainelypsimellä, sankolypsimellä tai lypsykoneella (voi olla, että termit ovat vähän väärät, sorry).
Oli lypsytapa mikä tahansa niin pese utareet ja nännit (nisät) ensin kostealla, laimealla saippuavedellä kostutetulla puhtaalla pyyhkeellä ja pyyhi sitten paperipyyhkeellä kuivaksi.
Lypsämisen jälkeen nisät desifioidaan erityisellä nännipesulla.

Käsin lypsäminen - ota tukeva ote nisästä koko kouralla ja purista tasaisen reippaasti. Nisästä suihkuaa maitoa ohuean suihkuna. Tarkoitus on, että maito päätyy keräilyastiaan. Temppu on saada kuttu pysymään paikoillaan. Tämä on melkoisen raskasta ja yhden kutun lypsäminen kestää noin varttitunnin.

Alipainelypsin - ehkä väärä nimitys mutta kyse on ei-motorisoidusta, käsin toimivasta lypsykoneesta, joka imee nisää ja kerää maidon purkkiin. Näita on vaikka minkä merkkisiä ja laisia. Tällaisen voi tehdä myäs itse.

Sankolypsin - nämä maksavat uutena tonnin tai enemmän. Koostuu moottorista, tyhjiöpumpusta, letkuista, tykyttimest, erottimesta (?), nännikumeista ja paljon muusta. Idea on se, ettäalipaine tuodaan letkua pitkin sankkoon, jonne maito imetään. Sankkon päällä tms. on tykytin, josta menee eri letkut nännikumeihin, jotka tekevät rytmisen puristuksen nisään.

Näitä suurempi systeemi on sellainen, että alipaine tuodaan navetan kiinteitä putkistoja pitkin lypsypaikoille ja maito viedään pois omia kiinteitä putkia pitkin. Lisäksi nykyään on vielä lypsyrobotit, joita harvemmalla pientilallisella on.

Näin teet käsilypsimen eli itsetehty lypsykone

Käsin lypsäminen on kovaa, rankkaa ja aikaa viepää puuhaa - mutta edullista! Seuraavaksi edullisin vaihtoehto on tehdä itse käsilypsin, ts. käsikäyttöinen lypsykone tai tee-se-itse-lypsykone. Käsilypsimen tekemiseen menee noin varttitunti kunhan olet hankkinut tarvikkeet.

Tarvittavat tarvikkeet ovat:

- 1 kpl imupumppu, esim. Motonetista tuote 80-3190, hinta12.90 €
- muoviletkua n. 2 metriä
- 1 kpl 60 ml ruisku, esim. apteekista
- vähintään 1 kpl lasinen säilöntäpurkki.

Tarvittavat työkalut ovat
- kuumaliimapistooli tai muuta liimaa
- sakset.

Tee näin:
- tee purkin peltikanteen kaksi reikää, toinen imupumpun letkulle ja toinen lypsimen letkulle . Työnnä letkut noin 1 cm kannen ulkopuolelta sisälle ja tiivistä hyvin liimalla. Käytä reilusti liimaa.Tarkoitus on, että ovat ilmatiiviit.
- liitä 60 ml ruisku lypsimen letkuun, poista mäntä (tämän voi heittää pois, sitä ei tarvita)
Siinä se, ta-daa, lypsin on valmis!

Käytä lypsintä näin:
- pyyhi vuohen utareet kostealla pyyhkeellä. Lämmintä vettä, monet suosivat mietoa saippuaa kanssa
- lypsä käsin muutama veto molemmista nisistä
- laita lypsin toiseen nisään ja pumppaa imupumpulla sopiva alipaine, näet maitosuihkusta, että toimii
- pidä alipaine sopivana pummpaamalla aina välillä lisää alipainetta
- kun maitosuihku ehtyy, irroita lypsin. Voit lypsää vielä käsin jonkin verran. Jatka samalla tavalla toisella nisällä.
- ja tärkein - KEEP THE GOAT HAPPY! - muista siis antaa apetta koko lypsämisen ajan niin, että vuohi viihtyy!

 

Yllävideo kahden nännin lypsykoneesta.

Näin teet vuohen sarveen turvapallot - sarvipallot!

Sarvipallot

Näin teet kestävät ja hyvät pallurat vuohen tai muun sarvieläimen sarviin. Pallot ovat helpot ja hyvät, estävät muiden kiusaamisen ja vahinhoittamisen mutta silti vuohella on ikiomat sarvet.

Vuohikutuilla on esimerkiksi sellainen probleema, että voivat helposti vahingoittaa toisten kuttujen utareita terävilla sarvillaan. Yksi vaihtoehto on nupottaminen ja toinen vaihtoehto on sarvipallot.

Luultavasti pallurat voi tehdä melkein mistä tahansa aineesta, hyviä ehdokkaita ovat silikooni, kumi, lasikuitu ja eri muovit. Ranch Dunkelilla sarvipallot on tehty epoksista, Epoxy repair -massasta, joka on juuri sopiva. Helppo muovailla, tarttuu hyvin ja kovettuu alle kymmenessä minuutissa. Tätä epoksimassaa saa rautakaupoista, hinta on muutama euro per pötkö.

Näin teet sarvipallot:

1. puhdista sarvet, pese vaikka astianpesuliuoksella ja anna kuivua hyvin.
2. avaa Epoxy Repair ja sekoita massa käsin muovailemalla. Kumihanskat voivat olla hyvät mutta ilmankin pärjää kunhan peset kädet jälkikäteen.
3. muovaile massasta klöntti ja purista sarven päähän piirroksen muotoinen pallo. Huomaa, että klöntti ei ole täysin pallon muotoinen vaan enempi pisara, tämä siksi, että pysyy hyvin kiinni.
4. siinä se! Jos vuohi ei aivan liikaa kikkaile sarvien kanssa niin epoksi kovettuu alle kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen pysyy vuosia.

Lisätietoja saa www.dunkel.fi/ranch - tavataan siellä!

Takaisin Ranch Dunkel -etusivulle.

Kaikki tekstit, kuvat ja videot © Copyright Dunkel. Tekstien, kuvien ja videoiden kopiointi tai lainaaminen on kielletty.