aloitus | tietoa | hoito ja ruokinta | sikamme | porsaat | club | sikaposti | sikapörssi | linkit | yhteys

 

Tietoa minisioista

Historiaa
Minisika eli minisika on suhteellisen pienikokoinen sikarotu. Se on samaa lajia kuin tavalliset kotieläin lihasiatkin, lähinnä vain ulkomuoto ja koko eroavat viimeksi mainituista. Suomessa lemmikkinä pidettävistä minisioista osa on aasialaisia/vietnamilaisia roikkovatsasikoja ja osa muita risteytyksiä. Kuten nimikin sanoo, sen alkujuuret ovat Aasiassa ja tarkemmin Vietnamissa. Sieltä sikoja tuotiin 1950-luvulla eurooppalaisiin eläintarhaesityksiin. Systemaattinen jalostustyö aloitettiin Ruotsissa 1960-luvun puolivälissä.

Alussa kaikkien minisikojen jalostustyö keskittyi hyvän koe-eläinkannan luomiseen, sillä sian elimistö ja elintoiminnat ovat hyvin lähellä ihmisen vastaavia. Koe-eläimenä yleisesti käytettyä ja käytettävää tanskalaista maatiaisminisikarotua (Göttingen minigris) käytettiin apuna myös lemmikkisikojen jalostustyössä.

Pohjois-Amerikkaan, Kanadaan, ensimmäiset minisiat vietiin v. 1985. Sieltä minisika levisi nopeasti USA:han. Usein käytettävä nimitys "kanadalainen minisika" johtuu siis tästä. USA:han tuotiin myös suoraan Aasiasta roikkomahasikoja. Kun nämä kaksi linjaa sekoittuivat, syntyi nykyinen yhdysvaltalainen minisikarotu. Yhdysvalloissa on myös tehty paljon risteymiä lihasian ja minisian välillä.

Suomessa ei ainakaan vielä ole minisikoja, jotka olisivat jotain tiettyä rotua. Suurin osa sioista on suoraan tai epäsuorasti tullut joko Ruotsista tai Virosta. Porsasta ostaessaan kannattaa aina huomioida, että porsas ei välttämättä jää "beaglen kokoiseksi" vaan saattaa hyvinkin kasvaa "lyhytjalkaisen rottweilerin kokoon". Kukaan kasvattaja tuskin voi antaa takuita sille että sika jäisi minimikroksi 100% varmasti.

Ominaisuuksia
Minisikat ovat huomattavasti pienempiä kuin ns. tavalliset lihasiat. sikat ovat ruumiinrakenteeltaan "kiinteitä, lyhytjalkaisia ja pitkähköjä patukoita", joten esim. 50 kiloa painava sika ei todellakaan ole suuri. Minisikajen koko vaihtelee suuresti, eivätkä ne yleensä ole mitään tiettyä rotua. Pienimpien mikrokokoisten minisikajen aikuispaino lienee noin 15 kilon paikkeilla, mutta suurin osa on noin 25-30 kiloisia kolmen vuoden iässä. Suurimmat "minisikat" painavat sata kiloa. Käytännössä se vastaa usein kooltaan lähes puolet kevyempää koiraa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin yli satakiloinenkin eläin on " aito minisika". sikaa ei voi saada jäämään pieneksi aliruokkimalla sitä.

Kminipossu vaakassaaiken kokoiset, väriset ja näköiset minisikat ilmeisesti pohjautuvat samoihin kantaeläimiin. Pitkäjänteisellä karsinnalla ja jalostustyöllä ovat jotkut kasvattajat saaneet sikat geneettisesti huomattavasti pienemmiksi kuin toiset. Suurin osa minisioista on "polvenkorkuisia". Osa sitten näistä on huomattavan painavia.

Minisikaa ei voi verrata mihinkään muuhun lemmikkiin. Se poikkeaa niin käyttäytymiseltään kuin elämäntavoiltaankin kaikista tutuista lemmikeistä. Minisika on erittäin sosiaalinen eläin, se röhkii ja seurustelee isäntäväkensä kanssa, mutta toisaalta se myös vaatii omaa aikaansa, jolloin se saa rauhassa olla omissa oloissaan. sikan elämän kaksi tärkeintä asiaa ovat syöminen ja nukkuminen, ja niitä ei ohita mikään muu asia maailmassa.

 

Kaikkien perheenjäsenten täytyy olla valmiita sopeutumaan sikan tavoille, vaikka tietenkin myös lemmikki on totutettava oman asuinyhteisönsä tapoihin. Kuitenkaan minisikaa ei voi koskaan opettaa samalla tavoin kuin esimerkiksi koiraa, vaan se säilyttää kaikesta kasvatuksesta huolimatta omat sikamaiset tapansa.
Täysikasvuisen minisian säkäkorkeus on noin 50 senttiä, pituus metri ja paino 60 – 91 kiloa. Kyseessä ei ole siten mininimestään huolimatta ainakaan painonsa puolesta mikään ihan pieni eläin. Minisikalla on huono näköaisti, mutta erittäin hyvä haju- ja kuuloaisti. Minisikat oppivat koirien tapaan erilaisia asioita, kuten istumaan silloin, kun annetaan vaikka makupalaa ja kehotetaan istumaan. Rapsuteltaessa minisika heittäytyy mieluusti kyljelleen ja röhkii nautiskellen.

Ulkonäkö
Minisikalla (Potbellied Pig) on lyhyt kärsä, pienet ja pystyt korvat, lyhyt kaula, roikkuva maha, notkoselkä ja suora häntä. Useimmat suomessa tavatut roikkovatsasiat ovat olleet melko suuria ja mustia. Nykyisissä kannoissa on iso värikirjo kokovalkoisesta mustaan, yksivärisestä kirjaviin sekä punaisista agouteihin. Joillakin on valkoisia laikkuja, mutta myös täysin vaaleita yksilöitä on olemassa.

Minisian karvapeite on varsin harva verrattuna esimerkiksi tavalliseen koiraan tai kissaan. Sillä on karkeita, jäykkiä karvoja ja niskassa kasvavat pitkät harjakset. Väritykseltään minisiat ovat yleensä mustavalkoisia, mustan ollessa pääväri. Kokomustia, hiilenharmaita, valkomustia tai näiden yhdistelmiä on myös olemassa. On olemassa myös kaikenlaisia harvinaisempia väriyhdistelmiä, kuten esim. tumman- ja vaaleanruskeita läikkiä tasaisen ruskealla pohjalla.

Minisian korvat ovat pienet ja pystyt. Suhteessa muuhun ruumiiseen minisialla on sangen lyhyet jalat. Aidon minisian tunnistaa parhaiten hännästä: minisialla häntä on suora ja sen päässä on karvatupsu kuten lehmällä, kun taas lihasialla häntä on kippurassa oleva saparo.

Elinikä
Minisian odotettavissa oleva elinikä on noin 10 – 15 vuotta, joten minisiasta voi odottaa yhtä pitkäikäistä toveria kuin tavallisesta koirasta. Suomessa ei tosin ole vielä yhtään elinkaarensa loppupäässä olevaa minisikaa, koska minisikoja tuotiin Suomeen vasta 90-luvun puolella ensimmäisen kerran. Näin ollen ei ole täysin varmaa tietoa siitä, kuinka vanhaksi minisikat meidän pohjoisissa oloissamme elävät. Voi kuitenkin hyvin olla, että minisika elää hyvin pidettynä ja terveellisiä elämäntapoja noudattaneena jopa kolmekymmenvuotiaaksi.

sikajen elinikäodote on tottakai pidempi, kun se saa riittävästi liikuntaa ja monipuolista ruokaa. Ylipaino on pahin minisikajen ongelma. Minisikan kylkiluiden päälle kertyvän rasvan määrää tulisikin tarkkailla säännöllisesti. Ihonalaista rasvaa on minisikailla luonnostaan enemmän kuin jalostetuilla tuotantosioilla. Tämän vuoksi kohtuullinen ja oikea ruokinta on ensisijaisen tärkeää.

Minisikan biologiaa
Kooltaan minisikat vastaavat yleensä keskikokoista tai suurta koiraa. Minisikailla on suhteellisen lyhyet jalat ja monilla melko massava pitkähkö runko.

Elimistöltään ja aineenvaihdunnaltaan minisika muistuttaa erittäin paljon ihmistä. Sillä on 28 maitohammasta ja 44 pysyvää hammasta. Viimeiset maitohampaat puhkeavat noin viiden kuukauden ikäisenä. Noin vuoden ikäisenä alkaa maitohampaiden vaihtuminen pysyviksi, jolloin maitohampaat irtoavat ja putoavat suusta.

Minisian peruslämpö on 38-40° C, mutta yksilöllistä vaihtelua voi olla jonkin verran. Hengitystiheys on levossa 10-20 kertaa minuutissa ja lepopulssi on noin 60-90.

Emakko synnyttää pahnueen, jossa on 4 – 7 porsasta, tosin ensisynnyttäjän pahnue on usein vain 2 – 3 porsasta. Porsaiden silmät aukeavat heti synnyttyään, ja ne nousevat jaloilleen saatuaan ensimmäisen annoksensa emakon maitoa. Porsaat ovat nisäuskollisia, ja emakko imettää niitä 4 – 6 viikkoa.

Karjut tulevat sukukypsiksi jo 2 – 3 kk:n ikäisinä, emakot yleensä n. puolivuotiaina. Emakolla on kiima n. 21 vrk:n välein, ja se kestää 2 – 4 päivää. Nuorella emakolla kiimakierto voi olla epäsäännöllinen ja kiima pidentynyt.

Torahampaiden puhkeaminen alkaa myös noin vuoden iässä. Steriloiduilla eläimillä niiden kasvu on heikompaa ja niillä torahampaat voivat joskus jopa jäädä kasvamatta kokonaan.

minipossu pedissäMinisika kotona
Minisika on älykäs eläin, joka yleensä viihtyy ihmisten seurassa. Osa muuttuu vanhempana valikoivaksi ystäviensä suhteen. Minisika oppii nopeasti sisäsiistiksi sekä tekemään kaikenlaisia temppuja. Eläinlääkärissä käyminen voi kuitenkin tuottaa ongelmia, koska sika on luonteeltaan laumaeläin, joka aristaa vieraita olosuhteita ja ihmisiä. Omistajan on sopeuduttava elämään sian kanssa, sillä sitä ei voi kouluttaa samalla tavalla kuin vaikkapa palveluskoiraa. Sika rakastaa tonkimista ja tekemisen puutteessa irrottaa vaikkapa olohuoneen parketit tai laittaa sohvan uuteen uskoon.

Minisika tarvitsee omaa tilaa ja oman rauhallisen pesäpaikan. Se on toisaalta sosiaalinen ja toisaalta taas vaatii yksityisyyttä. sikan elämän tärkeimmät asiat ovat syöminen ja nukkuminen. sika nukkuu päivässä noin 13-16 tuntia. Mieluiten ne lepäävät puhtailla oljilla omassa laumassa ja röhkivät hiljaa toisilleen. Hereillä ollessaan ne "etsivät ruokaa" ja liikkuvat mielellään. Luonnossa sika söisi kasveja, puunjuuria, mukuloita, siemeniä, hyönteisiä, matoja, sammakoita sekä raatoja.

Minisikat, teekuppisikat, yms.
Maailmalla on kovasti herättänyt ihastusta ja vihastusta niin kutsutut "teekuppi kokoiset sikat". Myös sana "mikrosika" nostattaa tunteita herkästi kasvattajien piirissä. Suomessa on ollut tapana kutsua minisikaiksi niitä mustia vietnamilaisia roikkovatsasikoja, jotka painavat lähelle sata kiloa.

Erittäin pienikokoiset (aikuisena alle 10-15 kiloa) minisikat ovat yleensä joko aliruokittuja ja/tai vahvasti sisäsiittoisista suvuista. Minisika on lopullisessa aikuiskoossa vasta 3-5 vuotiaana. Netistä löytyy mm. amerikkalaisia kasvattajia, jotka ohjeistavat ruokkimaan porsasta hyvin valkuaisköyhällä viljapohjaisella rehulla vain 1% kulloisestakin elopainosta. Tällä ruokinnalla porsas ei voi mitenkään kasvaa, joten se jää varmasti teekuppikokoiseksi - mikäli jää henkiin. Osa hyvin pienistä sioista saattaa olla myös liian aikaisin varhaisvierotettuja, joka johtaa kasvun hidastumiseen ja tätä kautta pienempään aikuiskokoon.

teacup possuTässä alla on yksi netistä löytyvä kanadalainen minisikasanasto ja sen selitys. Niin pitkään kun maassa ei ole toimivaa rotuyhdistystä niin jokainen varmasti kutsuu sikojaan kuitenkin miten haluaa.

Minisikajen koot (vapaa suomennos kanadalaisen kasvattajan sivuilta - micropigscanada):
"Potbelly Pig = roikkovatsasika": 18 - 26" (45cm - 1,14 m) paino jopa 90 kg ( 200 lbs)

"Miniature Potbelly Pig = miniroikkovatsasika": 16 - 18" (40-45 cm) paino max 45 kg (100 lbs)

"Tea cup Pig= teekuppisika": 16" (40 cm) ja alle. Pienikokoisempia roikkovatsasikoja. Suurin osa on mustia, mustavalkeita tai vaaleanpunaisia harmaalla peräpäällä. Tämä on saanut nimensä siitä, että porsaat ovat syntyessään teekuppikokoisia.

"Toy Pig= toy kokoinen sika (vrt toy villakoira)": 14 - 16" (36-40 cm). Tämä voi olla kahden rodun risteytys. Näitä on useissa väreissä.

"Micro pig= mikrosika": 12 - 16" (30-40 cm). Näillä on roikkovatsasioista poikkeava ruumiinrakenne. Ne ovat pitempiä, suoraselkäisempiä, pitkäjalkaisempia eikä niiden maha ei roiku samalla tavalla maahan asti kuin roikkovatsasioilla. Mikrot painavat huomattavasti vähemmän ja ovat helpompia käsiteltäviä.

"Mini Micro Pig= minimikrosika": 15" (38 cm) ja alle.

"Mini Juliana Pig= mini Juliana sika": 8 - 12" (20 - 20 cm) Tämä on rotu itsessään. Ne ovat hyvin kapealuisia, pitkäkuonoisia ja niissä on aina pilkkuja.

Lähteet:
Wikipedia
Laurilan tila

Kysy minisialta!
Minisika vastaa.
Kysy minipossulta - possu vastaa!