aloitus | uutisia | tietoa | hoito, ruokinta | dokumentteja | club | possuposti | galleria |pressi
possupörssi | porsaat | possumme | linkit | yhteys

 

Minipossun hoito ja ruokinta

Ennen minipossun hankintaa
1) Ota huomioon, että pienenä ostettu sika saattaa kuitenkin kasvaa suuremmaksi kuin Sinä tai kasvattaja olitte ajatelleet. Normaalisti kahden pienikokoisen vanhemman jälkikasvusta ei tule satakiloista.
2) Mieti kuka suostuu hoitamaan possua jos haluatte koko perhe matkalle. Possun odotettu elinikä on ainakin noin 15 vuotta.
3) Muista, että kyseessä todellakin on possu. Se ei ole kissa, koira tai marsu. Sitä ei voi kouluttaa samalla tavalla kuin koiraa. Se saattaa tehdä kotona tuhoja.
4) Selvitä mistä löydät eläinlääkärin, joka osaa hoitaa possuasi kun se ehkä sairastuu. Tai kuka rokottaa sen joka vuosi 1-2 krt?
5) Mieti miten aiotte selvitä, jos possusta tuleekin yksin kotona ollessaan täystuho. Onko teillä esimerkiksi mahdollisuus laittaa possu johonkin turvalliseen paikkaan päivällä kun olette itse töissä?
6) Hanki kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto possuista ja niiden käyttäytymisestä.
7) Missä possu tekee tarpeensa ulkona? Onko käytettävissä oma piha tai tarha? Entä säänsuoja?
8) Onko teillä sellainen auto, jossa voi possua kuljettaa esimerkiksi mökille mukaan?
9) Onko perheelläsi mahdollisuus tarjota possulle lajinomainen ja hyvä elämä?
10) Mieti onko possun hankinta Sinulle vain hetken huumaa ja muoti-ilmiö, jossa haluat olla mukana.
11) Kun mini- tai mikropossun hankinta on varmaa niin varmista, että kyse todellakin on minipossusta. Se selviää minipossun rekisteripapereista.

minipossuPoika vai tyttö?
Minipossujen kasvattajat myyvät sekä uroksia että naaraita. Jos olet päättänyt ottaa lemmikiksesi uroksen eli karjun, varmistu, että se on kastroitu. Tämä tarkoittaa, että karjulta on poistettu kivekset. Kun toimenpide tehdään heti possun synnyttyä tai sen ollessa vielä pieni, se on melko pieni toimenpide. Mikäli joudut itse viemään karjun kastroitavaksi kun se on kasvanut vanhemmaksi, on toimenpide huomattavasti vaativampi ja se on myös possulle hankalampaa. Kastroimatonta karjua ei suositella lemmikiksi eikä sen pitäminen sisätiloissa ole yleensä edes mahdollista, koska karjuille kehittyy niille ominainen anaalirauhasista peräisin oleva haju ja ne ovat monesti erittäin aktiivisia sukupuolikäyttäytymiseltään.

Emakoilla on sukukypsyysiän saavuttamisen jälkeen kiima joka kuukausi. Mitään veristä vuotoa ei possuilla ole, mutta minisikaemakon kiimakäyttäytyminen voi pidemmän päälle käydä omistajansa hermoille. Kiimassa emakko hakee karjua ja voi jopa karkailla. Se yrittää astua huonekaluja, ihmisiä tms. (tähän on avuksi keksitty fysioterapeuttien käyttämät terapiapallot!) ja se röhkii ja vinkuu ja tekee kaikenlaista. Minisikaemakon kiimaa voi estää hormonilääkityksellä tai emakon voi leikkauttaa, jollei sillä aio teettää porsaita. Useimmat eläinlääkärit kuitenkin kieltäytyvät minisikaemakon leikkausoperaatiosta, koska hyviä sikojen nukutusaineita on EU:n myötä poistunut markkinoilta, ja itse operaatio on sangen hankala toimenpide. Kuitenkin Suomessa jo röhkii joitakin leikattuja minisikaemakoita, joten toimenpiteen suorittavia eläinlääkäreitä tulee toivottavasti tulevaisuudessa löytymään lisää.

Luonteeltaan sukupuolet eivät sanottavasti poikkea toisistaan. Karjut saattavat olla hieman itsepäisempiä ja voimakasluonteisempia kuin emakot, mutta tässäkin on merkittävästi yksilöllistä vaihtelua.

TÄRKEÄÄ!
Kirjoita tähän sähköpostiosoitteesi ja aktivoidu!

Saat maksutta kivaa ja tärkeää tietoa minipossuista.
Aktivoidu!

Allergiaperheeseen?
Minipossuista on joskus sanottu, että ne sopisivat allergisille ihmisille lemmikeiksi. Tästä ei voida kuitenkaan antaa mitään ehdottomia lupauksia tai takeita. Allergiat ovat aina yksilöllisiä ja niihin vaikuttaa moni asia. Allergikkoperheen on syytä useaan kertaan harkita minkään lemmikin hankkimista, koska kyseessä on elävä eläin, jonka hoitamiseen täytyy sitoutua koko eläimen elämän ajaksi. Suomessa on perheitä, joissa on allergiaa ja joissa on siitä huolimatta minisika lemmikkinä. On myös perheitä, joissa on jouduttu luopumaan possusta allergian vuoksi tai on jouduttu etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, eli possu on sijoitettu ulkotarhaan asumaan.

Minisiasta irtoaa karvoja ja hilsettä. Karvoja ei ole aivan niin paljon kuin koirassa ja nahkaa pystyy helposti rasvaamaan ja pesemään, joten allergeeniongelmaa pystyy jossain määrin pitämään kurissa. Kokonaan siitä ei silti eroon pääse. Lisäksi voimakkaasti allergisoivia ovat eläimen eritteet, mm. sylki, virtsa ja ulosteet. Sisäpossusta tulee myös muuta pölyä asuntoosi, koska possu repii pesätarpeikseen kaikenlaista saatavilla olevaa, mm. sanomalehtiä, kankaita ja vaatteita.

Jos olet allerginen, keskustele asiasta ensin lääkärisi kanssa.

minipossu ja lapsiMinipossu ja lapset
Jos minipossu on jo tottunut lapsiin eli perheessä on ollut lapsia possun tullessa, voi lemmikin sopeuttaminen yhteisön säännöille onnistua helpommin, kuin mitä jos possu otetaan ensin ja vasta sen jälkeen tulee lapsia. Possut ovat rauhaa rakastavia eläimiä eikä lapsi saata ymmärtää possun haluavan olla myös omissa oloissaan. Sika ei välttämättä rakasta lasten kiljumista ja raisuja leikkejä. Possu voi siis jopa alkaa pelätä lapsia. Kun jompikumpi osapuoli pelkää, ei kumpaankaan voi luottaa täysin ja olla varma siitä, että mitään ei tapahdu, jos esim. lapset ja possu jätetään keskenään samaan huoneeseen.

Jos lasten kasvattamisessa on kuri tärkeää, vielä tärkeämpää se on kasvatettaessa minisikaa. Jos perheessä kaikilla sen jäsenillä on yhteisesti sovitut säännöt selvillä, ja niitä noudatetaan täysin johdonmukaisesti aina ja kaikkialla, voi myös yhteiselämä lasten kanssa onnistua. Possuilla on erittäin vahva sosiaalinen hierarkia. Se tarkoittaa, että sikalaumassa on kaikilla lauman jäsenillä selvillä oma ja naapurin asema lauman hierarkiajärjestyksessä. Tämä hierarkia selvitetään myös ihmisyhteisössä possun kanssa ennemmin tai myöhemmin, ja viimeistään näin tapahtuu minisian uhmaiässä. Uhmaikiä on minisialla normaalisti kaksi: ensimmäinen noin puolivuotiaana ja toinen kaksivuotiaana. Se yrittää "pomottaa" aivan jokaista perheenjäsentä ja kokeilee, kuka sitä pelkää. Tässä vaiheessa possu voi käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti. Se voi purra ja hyökkäillä. Tarkoitus ei välttämättä ole paha, mutta jos possu onnistuu säikyttämään uhrinsa, se on onnistunut tavoitteessaan. Tällöin se on saavuttanut omasta mielestään astetta korkeamman hierarkia-aseman.

Sosiaalisen hierarkian selvittelyissä lapset voivat jäädä kakkosiksi. Varsinkaan pienet lapset eivät uskalla puolustautua possun hyökkäyksiltä ja possu voi näykkiä lapsia. Possu myös tulee rohkeammaksi sitä mukaa kun se havaitsee, että sitä pelätään. Tärkeää olisikin, että possulta otetaan luulot pois heti, kun tällaista käyttäytymistä ilmenee. Lasten pitäisi myös itse uskaltaa puolustautua ja komentaa possua, ja se ei onnistu perheen pienimmiltä.

Minisika voi myös vahingoittaa pelkällä painollaan lattialla ryömivää lasta: sen sorkka on erittäin teräväreunainen ja yhdelle sorkalle tulee valtava paino, kun verrataan sorkan kokoa eläimen painoon. Minisika ei osaa eikä välttämättä haluakaan varoa jalkojensa alle jääviä, joten se voi vahingossa murtaa vaikkapa vauvan käsiluun.

Käy kasvattajan luona
Ennen possun hankintaa on tärkeää käydä tutustumassa possun syntymäkotiin ja tehdä tuttavuutta tulevaan lemmikkiin. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että uudella omistajalla on aikaa viettää possun kanssa aikaa sen kotiutuessa uuteen kotiin. Ensimmäiset yhteiset kuukaudet ovat ne kaikkein tärkeimmät, jolloin luodaan pohja kaikelle tulevalle. Silloin tehdyt satsaukset ja uhrattu aika maksavat varmasti itsensä takaisin joskus myöhemmin monikertaisesti. Samalla kun possu sekä sen uusi omistaja opettelevat tuntemaan toinen toistaan, possua voi pikkuhiljaa ryhtyä opettamaan perheen tavoille. Ennen kaikkea pieni possu sosiaalistuu – tottuu käsittelyyn ja ihmiskontakteihin.

Muista nämä
Porsas on kiva ja porsasta ihmetellessä unohtuu helposti, että minipossun ja “mikropossun” porsas kasvaa ja siitä tulee aito minipossu. Jopa 400-kiloinen tuotantolihasika on porsaana pieni ja syötävän söpö. Varmista ostohetkellä, että myyjä/kasvattaja antaa porsaan mukana nämä dokumentit:

Varsinkin rekisteritodistus on tärkeä koska siitä selviää minipossun/mikropossun virallinen sukupuu. Kansainvälisessä minipossun rekisteritodistuksessa (A) on kääntöpuolella sukutaulu, jossa voi tarkastaa minipossun kolme edellistä sukupolvea.

Muita erittäin tärkeitä dokumentteja ovat virallinen lääkärintodistus (D), jossa ilmenee, että eläinlääkäri on tarkastanut juuri kyseisen porsaan terveydentilan. Lääkärintodistus on useampisivuinen dokumentti, jossa ilmenee porsaan sydän, hengitys, elintoiminnot ym ym.

Rokotuskirja, josta näkee porsaan saamat rokotteet, loishäädöt ja myös eläinlääkäritoimenpiteet.

Minipossut ovat aina yksilötunnisteella merkittyjä mikrosirulla, josta löytyy erillinen todistus. Mikrosirun numero on merkitty kauppakirjaan (B ja C), rekisteritodistukseen (A), rokotuskirjaan (E) ja eläinlääkärin todistukseen (D). Huomaa, että mikrosirun tulee olla myös rekisteröity (F) joko kasvattajan toimesta tai uuden omistajan toimesta.

Minipossulla tulee aina olla yllä kuvatut dokumentit.
A = Minipossun rekisteritodistus, josta ilmenee sukuhistoria, rekisteritiedot, omistaja, rotu jne.
B ja C = Minipossun virallinen kauppakirja, jossa myyjän, uuden omistajan ja minipossun kaikki tiedot.
D = Monisivuinen, tarkka eläinlääkärin virallinen terveystodistus, josta ilmenee kaikki ml. sydän, hengitys-, sukupuoli-, iho-, limakalvo-, ruoansulatus- ja muiden elintoimintojen kunto.
Leimattu, päivätty ja allekirjoitettu.
E = Yksilöity, minipossun oma rokotuskirja, josta näkee loishäädöt, rokotukset, toimenpiteet.
F = Mikrosirun rekisteröinti, ilman tätä ei mikrosirusta ilmene minipossun tietoja.

Uudessa kodissa
Ensimmäisinä yhteisinä kuukausina asioissa täytyy edetä pikkuhiljaa. Possun täytyy tuntea olevansa turvassa. Pikkupossu kaipaa läheisyyttä ja lämmintä syliä. Rajoja on kuitenkin alettava asettaa alusta lähtien. Samoin on alettava totuttaa possua niihin asioihin, joiden kanssa se tulee elämään loppuikänsä. Jos siis aikoo liikkua minisian kanssa autolla, on possu totutettava liikkumiseen heti pienestä pitäen. Pienen possun kanssa liikkuminen on helppoa, koska sitä voi pitää sylissä. Parasta olisi kuitenkin opettaa possu alusta alkaen kulkemaan niin, että se voi liikkua pitkiäkin matkoja samalla tavalla koko ikänsä – myös aikuisena painaessaan yli 20 kg. Samoin possu on opetettava kulkemaan valjaissa. Ainakaan kaupungissa ulkoilua ei kannata edes aloittaa ennen kuin possu kulkee tottuneesti valjaissa ja taluttimessa.

minipossuUudessa kodissa minipossun ehdottomasti tärkein paikka on pesä. Siat rakentavat luonnossa pesän itselleen, jonne ne kömpivät turvaan ja piiloon aivan kokonaan, ja näin tekevät myös minisiat. Varaa siis possulle pehmeä alusta johonkin ehdottoman rauhalliseen paikkaan. Alustan lähettyvillä pitää olla possulle pesänrakennustarpeita. Pesä on possun pyhättö, joten anna sen olla rauhassa siellä, äläkä koskaan ilman erityisen painavaa syytä häiritse possua pesässään. Tee tämä selväksi myös lapsille ja kaikille possun kanssa tekemisiin joutuville ihmisille. Jokaisella täytyy olla oma paikka, jossa voi tietää saavansa olla rauhassa!

Minisialle täytyy varata uuteen kotiin vessalaatikon lisäksi ruoka- ja juomakupit. Vessaksi käy vaikkapa muovinen pakkauslaatikko, josta on madallettu reunoja ja jossa on kuivikkeena puupurua, puupellettejä, sanomalehtisilppua tms. Puruksi ei tule koskaan valita paakkuuntuvaa kissanhiekkaa tai kissankristalleja tms. sillä minipossu usein tykkää syödä pupeltaa kaikenlaista... Jos masuun joutuu paakkuuntuvaa kissanhiekkaa, se ei voi mitenkään olla hyvä asia. Kissan avovessa on erinomainen vessalaatikko. Varaudu siihen, että possusi voi haluta vessan olevan aina siisti ennen tarpeilleen menoa, joten pissat ja kakat on siivottava välittömästi pois laatikosta!

Kupeiksi kannattaa valita kunnon teräksiset tai keraamiset koirankupit, joissa on hyvät liukuesteet. Muoviset kupit eivät kestä kauaa possun sikamaista ruokailutapaa. Raikasta, puhdasta vettä on oltava possun saatavilla aina, vaikka vesikupista voi joskus tulla possun leikkikalu. Lämpimästi voi suositella minisian kuppien sijoittamista vessa- tai suihkutiloihin, missä possu saa vapaasti sotkea ja jäljet ovat helposti siivottavissa syömisen jälkeen.

Hoito
Minipossu tulee toimeen varsin vähällä hoidolla. Possu on siisti, joten sen puhtaudesta ei tarvitse erityisesti huolehtia. Possua voi pestä silloin tällöin, koska ihosta irtoaa kuona-aineita ja siihen tarttuu väkisin vähän likaa. Muuten possun karvapeite on niin harva, ettei se tarvitse hoitoa tai harjausta. Harjausta minipossu toki rakastaa ja se on tärkeä sosiaalinen, yhteinen asia possun ja omistajan välillä. Harjauksessa myös näkee hyvin, onko minipossun iho hilseilevä (kuiva) ja tarvitseeko ruokaan lisätä hieman öljyä ihon kuivuuden korjaamiseksi. Lemmikkisika on äärimmäisen harvoin niin likainen, että se haisisi millekään. Possu vaihtaa karvansa kerran, kaksi vuodessa, ja silloin se saattaa olla vähän aikaa lähestulkoon kalju.

Kesällä helteiden aikaan moni possu tykkää viilentää oloaan puhtaassa vedessä. Possulle voi tehdä uima-altaan, jonne se voi mennä kylpemään. Possut eivät hikoile, joten viilentääkseen itseään ne kylpevät mudassa, jollei puhdasta vettä ole saatavilla. Rypeminen on sioille myös yksi lajityypillisen käyttäytymisen piirre. Helteiden aikaan on syytä varmistaa, että lemmikkisi pääsee halutessaan varjoisaan paikkaan!

Odottaessaan ruokaa possut kuolaavat voimakkaasti. Muuten possu ei kuolaa, mutta ennen ruoka-aikaa valkoinen, tiivis vaahto valuu possun suupielistä. Vaahdon saa pyyhittyä kostealla rätillä tai paperilla pois suupielistä ja lattialta. Possun suun ja sorkkien pyyhkiminen on toimenpide, johon possu kannattaa totuttaa, koska sen joutuu usein tekemään ulkoa sisälle tullessa. Samoin syömisen jälkeen possun kärsä kaipaa siistimistä: monikaan ei halua nähdä asuntoaan töpsöteltynä kärsällä, joka on ruuan peitossa silmiin asti.

Perushoitoon kuuluu sorkkien hoito, karjulla torahampaiden sahaus, korvien puhdistus, silmien puhdistus ja ihon hoito tarvittaessa.

Katso tästä tarkat ohjeet karjun torahampaiden sahauksesta.
Kuvitettu selostus löytyy Minipossu Clubin tietopankista >> Klikkaa tästä.

Hampaat itsessään eivät hoitoa tarvitse, mutta jotkut minipossujen omistajat harjaavat lemmikkinsä hampaat säännöllisesti.

Iho ja sorkat voivat kaivata ainakin talvella rasvausta. Varsinkin etusorkat kasvavat melko nopeasti, ja niitä on leikattava ennen kuin ne kasvavat liian pitkiksi. Jos sorkka kasvaa liian pitkäksi, possulle tulee astuntavirheitä ja sorkat voivat lohkeilla. Sorkkien leikkaaminen onnistuu kotioloissakin, kunhan possun totuttaa siihen aivan pienestä pitäen. Pienellä porsaalla sorkat leikataan ihmiselle tarkoitetuilla kynsisaksilla tai koiran kynsisaksilla. Hieman suurempikokoisen minipossun porsaan sorkat siistitään hyvillä, terävillä keittiösaksilla. Aikuisen minipossun sorkat leikataan / siistitään parhaiten pienillä oksasaksilla / ruusuoksa-saksilla. Leikkaamiseen sopivat myös pienet hohtimet, joita voi käyttää yhdellä kädellä.

Voit myös totuttaa minipossun sorkkien viilaamiseen. Pienelle porsaalle soveltuu ihmisten kynsiviila, suuremmalle minipossulle soveltuu hevosten kavioihin käytettävä suuri, karkea viila. Viilaaminen tulee tapahtua tarpeeksi usein, jotta sorkat eivät pääse kasvamaan leikattaviksi saakka.

minipossun saksisetti

Vasemmalla pienen minipossun porsaan sorkkien siistimiseen sopivan kokoiset, laadukkaat kynsisakset (koiralle tarkoitetut kynsisakset merkki Miller's Forge, saa lemmikkitarvikeliikkeistä).
Keskellä suuremmalle minipossun porsaalle sopivan kokoiset, laadukkaat sakset sorkkien leikkuuseen (laadukkaat, terävät, vahvat keittiösakset merkki Fiskars).
Oikealla aikuiselle minipossulle sopivan kokoiset sorkkien leikkaamiseen ja siistimiseen sopivat, laadukkaat sakset (erittäin terävät, tukevat, vahvat pienet oksasakset / ruusuoksa-sakset, merkki Fiskars).

Katso tästä tarkat ohjeet sorkkien leikkaamisesta.
Kuvitettu selostus löytyy Minipossu Clubin tietopankista >> Klikkaa tästä.

Minisian korvissa ja silmissä on usein ruskeaa eritettä. Silmiä voi pyyhkiä kostealla rätillä, ja korvien puhdistus onnistuu kaikkein kätevimmin omalla sormella kaivamalla (pitkiä kynsiä ei siis voi suositella possunomistajalle!), ja pyyhkimällä vaikut paperiin. Sormella tunnet korvakäytävän rakenteet, ja possukin suostuu helpoimmin yhteistyöhön, kun korvaan ei tungeta mitään vieraita esineitä. Mitään puhdistusaineita eivät possun silmät tai korvat kaipaa, jollei possusi ole selvästi sairas. Tällöin on turvauduttava eläinlääkärin apuun.

Perushoitoon kuuluu myös se, että omistaja tietää milloin possu on terve ja milloin se on sairas. Mittaa possultasi sen peräsuolesta lämpötila eri vuorokauden aikoina, seuraa possun käyttäytymistä ja ulostamista sekä virtsaamista. Kun tunnet eläimesi normaalirutiinit ja tiedät, milloin sillä on kuumetta tai jotain muuta normaalista poikkeavaa, tiedät milloin lemmikkisi on sairas. Olet itse oman lemmikkisi paras ja ainoa erikoisasiantuntija, joten vain sinä voit tietää ne kaikki pienimmätkin mutta tärkeät yksityiskohdat.

minipossu ja pupuSisäsiisteys
Minipossu, kuten lajitoverinsa, on erittäin siisti eläin. Minisikaa ei siis yleensä erityisesti tarvitse opettaa sisäsiistiksi sen tullessa uuteen kotiin, vaan possu ottaa yhden tietyn paikan, jonne se alkaa tehdä tarpeitaan. Riittää, kun vain laitat sen pissa- ja kakkalaatikon kyseiseen paikkaan, niin possu käyttää paikkaa kyllä vessanaan siitä lähtien. Asia on helpointa tehdä näin päin: kun possu on oppinut käyttämään juuri tiettyä laatikkoa vessanaan, voi laatikon sen jälkeen siirtää haluamaansa paikkaan. Jos haluaa opetustoimenpiteen tehdä toisin päin, täytyy olla mukana possun omaa kakkaa tai kuivikkeita, jotka haisevat pissalle tai kakalle. Kun possu haistaa ulostamispaikan, se tietää, että tässähän se paikka onkin ja osaa tehdä siihen tarpeensa jatkossa. Mieltään osoittaessaan possu voi tehdä tarpeitaan minne sattuu, ja emakot voivat kiima-aikoina pissata lattialle. Varsinaisia vahinkoja ei possuille yleensä tapahdu, kuten koiranpennuille usein tapaa käydä.

Navetassa tai tallissa possu valitsee "vessanurkan", jossa se käy tarpeillaan. Mutta on myös yleistä, että possu ei talliinkaan tee tarpeitaan, vaan odottaa että se päästetään ulos tarpeilleen.

Ruokinta
Elimistöltään minipossu kuuluu kaikkiruokaisiin eläimiin. Luonnonvarainen minisika ei varsinaisesti metsästä, vaan syö juuria, heiniä, kovakuoriaisia, matoja, viljaa ja muuta löytämäänsä ravintoa. Jos minisika kuitenkin onnistuu löytämään lihaa tai jonkin kuolleen eläimen, syö se sen hyvällä ruokahalulla.

Possun ruokavalion pitää olla monipuolinen, runsaasti kuitua sisältävä, vähäsuolainen ja kasvispainotteinen, joten pelkillä ruuantähteillä ei possu elä. Minisialle ei vielä löydy koiranruokien tapaisia valmisruokia jokaisesta lähikaupasta, mutta saatavana on joillakin maahantuojilla ulkomaista minisikarehua. Lihasioille tarkoitetut rehut eivät sovellu minisian ruokintaan, koska rehut on tarkoitettu eläimen nopeaan kasvattamiseen. Jokainen kotipossun omistaja joutuu ainakin jossain määrin valmistamaan itse ruuan lemmikilleen.

Minipossun oikeasta ruokinnasta on vaikea saada tietoa. Sekä omistajat että eläinlääkärit ovat ruokinnasta montaa eri mieltä. Jotkut ruokkivat possunsa tuotantosialle tarkoitetulla rehulla, kun taas toiset tekevät omia puuroja. Kuten muutkin siat- on myös minipossu kaikkiruokainen. Luonnossa elävät siat syövät pääasiassa kasveja ja kasvien osia, mutta myös hyönteisiä, matoja, sammakoita, käärmeitä ja raatoja. Omistajan haasteena onkin jäljitellä sian luonnollista ruokavaliota mahdollisimman hyvin.

minipossuPorsaasta aikuiseksi
Minipossut vieroitetaan noin 3–5 viikon ikäisinä emostaan. Vieroituksen aikana ei ruokintaa juurikaan muuteta siitä mihin ne ovat emänsä kanssa tottuneet. Pikkuhiljaa valkuaisaineiden osuutta vähennetään 14–16 prosenttiin ja kuitupitoisuutta lisätään. Näin jatketaan, kunnes possu on täysikasvuinen. Aikuisen possun ruuan valkuaispitoisuudeksi riittää 12% ja siinä on hyvä olla mahdollisimman vähän rasvaa.

Possun ruokaan on kuitenkin hyvä lisätä pieniä määriä kasvisöljyjä. Kuivalle ja hilseilevälle iholle erityisen hyvänä pidetään vehnänalkioöljyä, jolla on biotiinin tyyppinen vaikutus ihoon. Tämä siis nautitaan suun kautta.

Suurin osa suomalaisista minipossuista syö "kotiruokaa", joka koostuu erilaisista viljatuotteista (kaurasta, ohrasta, riisistä,maissista, myslistä tms.), vihanneksista ja hedelmistä. Eläinperäisiä raaka-aineita käytetään tarvitaan todella vähän. Kaikki lihaa sisältävä ruokajäte on kuumennettava ennen sen syöttämistä possulle. Kasvavien että aikuisten possujen ruokaan voi lisätä kulloinkin jääkaapista löytyvää maitotuotetta pieni määrä (jogurtti, kermaviili, piimä, tms).

Herkkupaloiksi kelpaavat juurespalat, hedelmät tai kuiva leipä. Rasvaisia ja makeita herkkuja on syytä välttää, koska minipossut lihovat helposti. Mahantäytteeksi, ajanvietteeksi ja viihtyvyyden lisäämiseksi on possulle hyvä antaa olkia. Lihasioille tarkoitettu rehu ei sovi minipossulle sillä se on tarkoitettu nopeasti teuraaksi kasvatettaville eläimille.

Kotitekoiseen ruokaan on hyvä lisätä vitamiineja ja kivennäisaineita. Tarkkaa annostusohjetta ei löydy, mutta käytännössä sopivaksi annokseksi on katsottu yksi lasten Multi-tabs®-tabletti päivässä.

Sopivasti ruokitun possun luut eivät saa näkyä, mutta ne eivät saa peittyä hyllyvien ihrakerrosten allekaan. Sopivan painoisen possun luut ovat tunnettavissa kevyesti painamalla eikä sen posket tai peräpää hylly.

Possut on ruokittava vähintään kaksi kertaa päivässä. Kunnollinen kasvattaja antaa oikeat ruokamäärät kun ostat porsaan. Vieroitusikäinen porsas syö noin 1-1,5 dl kuivarehua/jauhosekoitusta tms (tämä turvotetaan reiluun määrään lämmintä vettä) kaksi kertaa päivässä.

Kesällä possut syövät mielellään vihreää - eli laiduntavat. Silloin niiden muun ruuan määrää on syytä vähentää ettei possu liho muodottomaksi. Viileinä talvikuukausina ruuan määrää voi lisätä jopa puolella.

possupuuroRuokaideoita
Sioille sopivat erilaiset jauhot sekä puurot. Monet ruotsalaiset kasvattajat käyttävät seosta, jossa on kaura-, maissi- ja vehnäjauhoa sekä valkuaistiivistettä. Ranch Dunkelin minipossujen perus-ruoka on neljän viljan puuro, johon lisätään runsaasti kasviksia ym. esimerkiksi:

- vihannessekoitusta
- herne- maissi paprikasekoitusta
- perunaa tai riisiä
- omenaa ja/tai banaania
- jotain maitotuotetta
- pellavansiemenrouhetta ja/tai öljyä (oliivi- , auringonkukansiemen- tai vehnänalkio-)
- pieniä määriä keitettyä kananmunaa tai kalaa.

Mössö tehdään tuorepuuron tyyppisesti lämpimään veteen ja annetaan turvota ennen syöttöä. Possut ovat kiitollisia ruokittavia, sillä ne lopuksi suorastaan nuolevat kuppinsa tyhjäksi.

Herkkupaloina voi antaa kuivaa leipää tai porkkanaa.

Minipossuilla ei voi missään nimessä pitää vapaata rehua eikä sen voi antaa syödä "niin paljon kuin se haluaa". On joka tapauksessa helpompaa pitää sika sopivan painoisena kuin yrittää laihduttaa sitä.

Katso tästä lisää ruokaohjeita.
Eri minipossujen hyväksi havaitsemia herkkuja >> Klikkaa tästä.

Minipossun oma rehu
Me Ranch Dunkelilla syötämme omille possuillemme muun tasapainoisen ruuan lisäksi minipossujen omaa rehua, Altrom minipossun yhdistelmärehu 9023. Tätä minipossujen tasapainoista täysravintoa saa ostaa myös meidän kauttamme suoraan, säkkikoko on 12,5 kg.

Mikä ruoka ei sovi?
Yleisohjeena on, että possuille annettava ruoka ei saa olla mausteista, rasvaista eikä suolaista. Myös kaikkea kovin makeaa on syytä välttää, sillä ne lihottavat possua herkästi. Kissojen tai koirien ruoka EI ole minipossun ruokaa, sillä niissä on liikaa proteiinia miniporsaalle. Yleisesti ottaen lihasioille tarkoitetun kasvatusrehun ei katsota olevan sopivaa myöskään. Jotkut kasvattajat kehottavat myös välttämään tomaattia, salaattia, sipulia ja perunaa.

Rokotukset ja loishäätö
Minipossu on rokotettava sikaruusua vastaan vähintään kerran vuodessa. Rokotteen antama suoja on tehokkain, jos se tehdään kahdesti vuodessa, koska rokotteen suojaustehon taattu voimassaoloaika on noin 6 kk. Tärkeintä on kuitenkin, että rokotus on varmasti voimassa sulan maan aikaan. Jotkut eläinlääkärit antavat mielellään kaksoisrokotteen myös minipossuille, eli sikaruusuparvo-rokotteen. Erityisesti jalostuskäytössä olevat minipossut on syytä rokottaa sikaruusuparvo-rokotteella, jotta syntyvät porsaat saavat vasta-aineita sikaruusua ja parvoa vastaan jo emon maidon myötä. Rokotusohjelmasta kannattaa aina jutella oman eläinlääkärin kanssa. Ensimmäinen rokote annetaan noin 3 kk iässä ja tehoste 4 vkon kuluttua siitä.

Minipossujen loishäätöön voidaan antaa esimerkiksi Ivomec-pistos, joka tehoaa sekä sisä- että ulkoloisiin. Pistoksen voi ottaa rokotuksen yhteydessä. Tarvittaessa se uusitaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä. Loishäätöön voidaan käyttää kissojen ja koirien valmisteita, mutta annostus täytyy pyytää eläinlääkäriltä (= poikkeaa kissoista ja koirista).

Hyvä tietää
minipossu- possut tulevat sukukypsiksi jo 3 kk ikäisinä
- naaraspossulla on kiima kolmen viikon välein ja se kestää vajaasta viikosta jopa kahteen viikkoon
- kiimainen possu röhkii paljon ja tökkii toisen possun puuttuessa ihmisiä kärsällään + astuu
- kastroimaton karju haisee
- parhaiten lemmikiksi sopii kastroitu karju
- minipossu voi astuttaa aikaisintaan puolivuotiaana, usein ne kuitenkin porsivat noin 1- vuotiaana ensimmäisen kerran.
- possu on täysikasvuinen vasta 3-5 vuotiaana
- tiineys kestää 106-114 vrk ja porsaita syntyy yleensä 4-7 kpl - joskus jopa 15.
- porsas painaa syntyessään yleensä 250-450 gr. Pienemmätkin selviytyvät yleensä.
- sian normaali ruumiinlämpö on 38,3 - 40
- sikaa on laumaeläin, joten sillä on oltava lajitovereita tai sen on saatava asua ihmislauman kanssa. Ulkopossuja on oltava aina vähintään kaksi.
- verinäytteen ottaminen on minipossulta äärimmäisen hankalaa
- terveen possun uloste on kiinteää
- possun sorkkia pitää lyhentää säännöllisesti. Korvat ja silmät on tarkistettava ja pyyhittävä jos ovat likaiset.
- tavallisin minipossun kastrointi-ikä on 8-12 viikkoa
- sialla on oltava hyvä kuri ja selkeät säännöt
- sikakin saattaa allergisoida. Uuden allergian kehittymiseen saattaa mennä jopa puoli vuotta siitä kun altistuminen on alkanut.
- sika on onnellisempi jos sillä on lajitoveri
- sika nauttii ulkoilusta ja omalla pihalla köllöttelystä. Kerrostalo ei ole sian lempiasuinpaikka.
- sika ei pysty hikoilemaan
- minipossu oppii sisäsiistiksi ja tulee yleensä hyvin toimeen perheen kissojen/koirien kanssa
- pienet porsaat oppivat käyttämään "kissanvessaa", mutta hylkäävät sen yleensä viimeistään vuoden vanhana. Tämän jälkeen ne käyvät mieluiten tietyssä vessapaikassa ulkona.
- Suomessa ei ole minisikayhdistystä
- kaikkien possunomistajien on rekisteröidyttävä sikojen pitäjäksi maataloustoimistossa. . Tässä linkki eviran sivuille.
- joidenkin possunomistajien on tehtävä eläinmääräilmoitus maatalouden laskentakeskukseen useamman kerran vuodessa. Ilmoituksen tekeminen koskee kaikkia sikojen pitäjiä, joilla on yksikin kesysika, villisika tai kesysian ja villisian risteytys. Minisikojen pitäjistä ilmoituksen jättäminen koskee niitä, joiden minisika on kosketuksissa muiden tuotantoeläinten kanssa tai jos minisikaa käytetään porsastuotantoon.
- linkki rekisteröinti- ja merkitsemisoppaaseen >>
- minipossujen maahantuonti on luvanvaraista. Niitä ei voi tuoda mistään maasta ilman lupaa! Luvat haetaan Evirasta. Ilman lupaa maahantuodut siat lopetetaan.
- helpoin tapa suostutella possua on tehdä ruuan kanssa asiasta mukava. Possun pakottaminen johonkin tms. pakkotoimet ovat hankalia.

Missä possu viihtyy?
Minisiat ovat älykkäitä ja seurallisia eli sosiaalisia. Ne ovat myös hyvin voimakastahtoisia ja niiltä puuttuu miellyttämisen halu. Ne viihtyvät tutussa ja turvallisessa ympäristössä, uusiin tilanteisiin ne suhtautuvat epäluuloisesti. Minisika vaatii virikkeellistä elämää. Luonteeltaan minisika on rauhallinen. Hyvin syöneenä ja hoidettuna se on mitä sopivin eläin elämään onnellista elämää myös ihmisten kodissa lemmikkinä ja perheenjäsenenä.

minipossuLaumaeläimenä minisika leimautuu muiden sikojen puuttuessa lemmikkinä perheensä ihmisiin. Se kommunikoi ja osallistuu perheen elämään touhuamalla ja röhkimällä. Myös perheen muihin eläimiin, kuten koiriin, possu useimmiten tottuu ja jopa leimautuu. Vieraisiin eläimiin se voi suhtautua varautuneesti.

Possut ovat laumaeläimiä ja viihtyvät tottakai parhaiten omiensa parissa. Possukaverin puuttuessa laumaksi kelpaavat myös ihmiset, kissat, koirat jne.

Kaikkein onnellisin possu on ehdottomasti maalla tai vastaavassa paikassa, missä possu voi olla täysin vapaana ja omissa oloissaan esim. omassa tarhassaan. Omistajakin pääsee silloin helpolla, kun possua ei tarvitse vahtia koko aikaa. Minisika soveltuu tietyin rajoituksin myös kaupunkilemmikiksi, mutta se vaatii possun omistajalta hyvin erityyppistä panostusta kuin koiran tai kissan omistajalta. Varsinkin kesäaikaan minisika rakastaa ulkona oleilua ja tonkimista, ja sillä riittäisi puuhaa siellä aamusta iltaan. Talvella possu nukkuu päivät pitkät omassa pesässään lämpimässä. Jos on pakkasta, tuulee ja sataa lunta, niin possua on melkoisen vaikeaa houkutella ulos edes tarpeilleen. Possun voi siis ottaa kaupunkiin, jos on valmis kuluttamaan aikaa ulkona possunsa kanssa kelloon katsomatta (possun kanssa voi kiireet ja tiukat aikataulut unohtaa!!), ja kaupungissa lähistölläsi on sellainen rauhallinen paikka, missä possu voi kesällä syödä ruohoa, voikukkia ja tonkia maata kaikessa rauhassa. Lähistöllä tarkoittaa alle puolen kilometrin päässä, jollet ole tosiaan valmis kuluttamaan kaikkea aikaasi possun kanssa ulkoiluun.

Minisika tottuu autoihin, liikenteen meluun tai koiriin ja lähestulkoon mihin hyvänsä, kunhan taskussa on vain riittävästi herkkuja siinä vaiheessa, kun sitä totutetaan uusiin asioihin. Omistajan on parasta ennakoida uusia tilanteita ja olla siten aina ajan tasalla ja pitää vahtia niin ettei possu pääse säikähtämään mitään erityisen pahasti. Jos niin käy, on vaikeaa kohdata vastaava tilanne uudelleen! Kaupungissa possu täytyy pitää aina kiinni, eikä sen kanssa voi poiketa lähikauppaan niin että jättäisit possun kaupan ovelle odottamaan.

Aivan ydinkeskustaan minipossua ei voi ottaa. Siellä on harvoin sellaisia puistoja lähistöllä, että minisika voisi niitä käyttää vapaasti tonkimiseen. Hoidetuissa puistoissa harvoin kasvaa edes minisian suurinta herkkua eli voikukkaa. Kaupungin kaduilla on kaikenlaista roskaa, joka maistuu possulle herkkupaloina. Possun ulkoiluttajan onkin seurattava silmä tarkkana possunsa liikkeitä ja silmääkin nopeampaa kärsää, joka haistaa kaiken mahdollisen syötävän. Kaupungin keskustassa on myös paljon ihmisiä, mikä sekin tekee liikkumisen hankalaksi ja hitaaksi, kun jokainen haluaisi kysyä sinulta jotain possustasi.

minipossuKerrostalolemmikiksi minipossu ei sovellu mitenkään erityisen hyvin. Suurin osa possuista ei uskalla kulkea rappusia tai kerrostalojen liukkaita rappukäytäviä edes pieninä ollessaan. Kun possu on vielä pieni, ongelman voi hoitaa kantamalla possun sylissään. Kantamisen voi kuitenkin unohtaa muutaman ikävuoden jälkeen, koska viimeistään parivuotiaana minisika on jo sen verran kookas, ettei sitä enää pysty kantamaan sylissä. Johtuen niiden huonosta syvyysnäöstä ne yleensä pelkäävät rappusten laskeutumista. Liikkumisen ongelmat voi kiertää käyttämällä rappusissa ja käytävillä mattoja, joita pitkin minisika pystyy kulkemaan. Matot on kuitenkin aina oltava paikallaan, kun possun kanssa halutaan lähteä ulkoilemaan.

Kerrostaloissa minipossu on opetettava kulkemaan hississä, koska ainakin ylemmissä kerroksissa asuminen on mahdotonta minisian kanssa ilman hissiä. Lisäksi kulkemista hankaloittavat esim. rappurallit, koska minisian sorkka menee ritilöitten läpi. Pientalossa ritilät voi poistaa, mutta kerrostalossa poistaminen ei välttämättä ole mahdollista. Myös korkea-askelmaiset ulkoportaat voivat tuottaa vaikeuksia eritoten lemmikin kasvaessa ja muuttuessa kömpelöksi.

Lähteet:
Minipossu.fi
Laurilan tila

Kysy minipossulta!
Minipossu vastaa.
Kysy minipossulta - possu vastaa!
© www.minipossu.fi